Olet rakkauden valossa ♡

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Pettymyksen kanahäkki

Aivan ihanaa viikonloppua! <3

Pakko alkuun sanoa, että pettymyksen kanahäkki - ilmaisu on aika oivallinen. Jos mietit millainen se konkreettisesti olisi fyysisessä maailmassa, jos se ei olisi vain ilmaisu? Tulisi varmaan aika tukalat oltavat. Tämä kirjoitelma sai alkunsa siitä, kun olin eilen Tuure Kilpeläisen keikalla. Toisinaan harrastan epäsiveellisyyksiä - niitä asioita joiden tiedostan olevan minulle haitallisia tai jotka ovat muiden arvostelemana haitallisia - ja siitä sain suoran palautteen: Tiina olen kyllä nyt pettynyt sinuun ja kyllä sinun dropsit väheni. Lause oli "vitsillä" sanottu, mutta jäin silti pohtimaan sitä ja niitä asioita, joita valitsemme sanoa ääneen. Ajatella, että jos se mitä teen elämässä antaa jollekin toiselle vallan arvostella minun tekemisiäni niin, että hän tuntee olevansa pettynyt minuun. No, pääasiana ei nyt ole se, mikä sai minun pisteitäni laskemaan vaan pikemminkin se, että annammeko itsemme tuntea jonkin tavan olla oikea ja väärä, varsinkin jos kyseessä ei ole meidän oma elämämme. Jos tarkastelet omaa elämääsi, niin varmaan huomaat siinä sellaisia hetkiä, jolloin et ole kovin ylpeä itsessäsi, koska olisit voinut tehdä joitakin asioita paremmin tai valita toisin.

Jokaiset hetket, kun tunnemme tarvetta arvostella tai osoittaa toiselle paikkaa alemmas ovat ikään kuin peili meidän omasta elämästämme. Kun haluat arvostella jotakin, tunnustele onko sinulla tapana arvostella usein itseäsi. Olenko liian paljon tai vähän jotakin? Olisiko elämäni parempaa, jos tekisin jotakin? Hei, olisiko vähän ihanaa olla arvostelematta? Tekisikö sinulle hyvää kertoa itsellesi kuinka hieno ja upea ihminen olet, vailla tarvetta moittia, vähätellä tai syyllistystä?

Nyt haluan herätellä teissä armoa, sillä myötätunto ja rakkaus on se ainoa tapa, jolla voimme luoda syvän yhteyden itseemme tai toisen ihmisen kanssa. Kun lähestymme ihmisiä myötätunnosta ja rakkaudesta käsin, emme lähde kertomaan omaa pettymystämme tai kertomaan kuinka omissa arvoasteikoilla toinen on juuri astunut askeleen alemmas, vaan osoitamme kaikesta huolimatta kuinka rakastettua ja hyvä ihminen hän on. Tietenkään minkään valheiden sanominen ei ole sitä puhdasta myötätuntoa tai rakkautta. Uskotko, että on sinun vallassasi se, että voitko sanoa asioita myötätunnosta ja rakkaudesta? Pystyn väittämään, että jokaisesta tilanteesta ja ihmisestä löytyy niin hienoja asioita, joiden myötä sinun ei tarvitse teeskennellä ymmärtäväsi tai välittäväsi.

Haastan sinut seuraavalla esimerkillä:

Sinun silmälasejasi kehutaan kauniiksi. Katselet hetket tuttavan silmälaseja, etkä oikein tiedä ovatko ne kauniit ja sopivatko ne hänelle. Tuolla hetkellä näet vain sen oman näkökulmasi kautta, joka on vain puhtaasti sinun omia todellisia ja epätodellisia mielipiteitäsi, joita ei kukaan kaipaa kuulla. Mitä jos näkisitkin ne silmälasit yhtenä osasa suurempaa kokonaisuutta? Huomaat että hänellä on ollut vaikea löytää hyviä silmälaseja ja kun hän on löytänyt hänellä olevat silmälasit, on hän ehkä epäröinyt niiden ostamista, mutta kuitenkin päättänyt ne itselle ostaa, ollen tyytyväinen valintaansa, olipa siinä valinnassa epävarmuuksia tai ei. Hän on nähnyt maailman kirkkaammin ja ne silmälasit ovat olleet osana hänen elämäänsä ja varmasti tukeneet häntä elämänsä varrella- kuinka voisitkaan ajatella niiden olevan enää VAIN hieman epämiellyttävät silmälasit? Et voi, etkä haluakaan jos ymmärrät niiden olevan osana suurempaa kokonaisuutta elämästä.

Toisinaan elämän hetket vievät meitä ajattelemaan ja kohtaamaan asioita vain oman näkökulmamme kautta, jolloin suurempi ymmärrys jää vaillinaiseksi, ja juutumme oman egon rakentamaan mielikuvaan, joka voisi määritellä mikä on oikein ja mikä väärin; mikä on kenellekin hyväksy ja mikä huonoksi.

Voisitko alkaa tarkkailemaan itseäsi ja huomaamaan tilanteita, jolloin olet myötätunnolla ja rakkaudella läsnä toiselle ihmiselle. Miten autat ja kannustat heitä olemaan omassa loistossaan? Voin luvata, että mikäli asetat aikomuksesi ymmärtää toisia paremmin ja huomioimaan rajoittuneen mielesi ulkopuolelle niin tulet saamaan uusia näkemyksiä, joiden myötä sinun ei tarvitse ilmaista jokaiselle ihmiselle sinun omaa henkilökohtaista pettymystäsi, eikä myöskään valheellista ymmärrystä. Et kai haluaisi toistenkaan kertovan sinulle, kuinka he ovat pettyneitä sinuun tai kertovan, kuinka heidän arvostus sinua kohtaan juuri laski? Pikemminkin näe henkilökohtaisten pettymysten taakse - kannusta, näe hyvää - auta omalta osastasi kohottamaan energioita entisestään. Tulet huomaamaan myös itsessäsi eron.

Usein asiat, joissa tunnet pettymystä on jo valmiiksi raskas energia niin turhaan lisäät tuota raskasta kuormaa. Silloin on sinun yhteisöllinen vastuusi luoda asiaan keveyttä: rakkautta ja myötätuntoa.

Rakkauden valossa, Tiina

maanantai 13. helmikuuta 2017

Meditaatio päivittäiseen käyttöön

Ohjattu meditaatio päivittäiseen käyttöön. 

Kun teet maadoittavia ja puhdistavia meditaatioita päivittäin niin luot samalla tilan tuntua, vapautat raskaita energioita ja mahdollistat enemmän rakkautta elämääsi. Päivittäinen meditaatio tukee myös henkistä kasvua.



Rakkauden valossa, Tiina

tiistai 24. tammikuuta 2017

Kallistunut vene

Auringon vielä noustessa
on lähdön aika,
jolloin myös totuus paljastetaan.
Se näyttää puista pudonneet lehtensä,
joiden myötä myös alastoman itsensä.
Riisuutuneena täyteen kasunneista silmuista,
joita on pidetty hellässä, julmassa huomassa.
Tänään paljaana. Tänä hetkenä.

Kuinka voikaan Jumala heittää sydäntä pakahduttavaa rakkautta silmien alle, peiliksi rakkaudesta, toiselta ihmiseltä? Se on sellainen joka tuodaan koettavaksi kaikessa sietämättömyydessään. Rakkauden kohtaaminen on kuin kotona asustavaa olemimista, joka olemuksellaan tavoittaa hengen ja kehon jokaisen solun. Samaan aikaan kun se tarjoaa autuasta rakkauttaan, se muistaa kysyä oletko valmis vastaanottamaan kaikkea sitä, joka sinulle suotaisiin. Vastaanottamisen ristiriidoissa keveä mieli potkaisee sinulta jalat alta ja syöksyt jalkojen alla järisevän luolan uumeniin ja lopulta kysyy kuinka valmis olet löytämään tasapainon sen hukuttavan rakkauden alla. Samaan aikaan tuo lämpimän rakkauden ainutlaatuinen hetki muistuttaa sinua siitä kaikesta, mitä on vielä luvassa. Se muistuttaa siitä, kuinka syvää rakkautta ja viisautta voi olla luvassa, kun rajaat merkityksettömäksi koetun elämästäsi pois.

Sielu tietää henkensä rikkaudet. Se tunnistaa hengen myötätuntoisen rakkauden ja viisauden. Se tietää mihin kaikkeen olet valmis, mitä puhtaimmillasi olet, ja millaiseen yhteyteen sydämesi sinua johdattaa. Se pitelee kädestäsi kiinni, jotta jopa syvimmissä uomissa pysyt pystössä. Miksi sitten tasapaino katoaa ja löydät itsesi mitä oudoimmista mielen umpikujista? Kuin johtotähti olisi olemassa, mutta rakkauden lähestyessä koettu elämä kuiskii korviin niin, että joudut todella puntaroimaan onko sen puhe kuulemisen arvoista. Kaiken sen aiheuttaman sekasorron keskeltä on löydettävä oman sielun kultainen tie, joka kutsuu kaikesta huolimatta. Sen ovea ei milloinkaan suljeta nenäsi edestä, vaan pimeiden luolien nurkista se huutaa entistä vahvemmin nimeäsi. Se kuljettaa sinua vahvemmin, jos suostut sen johdatukselle.

Samaan aikaan kun sydän pakahtuu rakkaudesta, voi mietteen kääntää sisimpään ja kysyä: onko minussa todella näin paljon rakkautta annettavana? Onko minulle suotu kahden ihmisen välinen pyhä hengellinen rakkaus? Yksin Luoja suo tietää, mitä elämä tuo eteen. Kiitollisena jään odottamaan seuraavaa hetkeä, jolloin voin olla varma, että sieluni polku on kiedottu kahden ihmisen välisen rakkauden pyhyydelle. Siihen asti rakastan ja kiitän niitä ihmisiä, jotka ovat tuotu tielle muistuttamaan siitä mitä on luvassa, kun antaa elämän kantaa. Kiirehtimättä. Korkeamman rakkauden ehdoilla.

Jäähyväiset. 
Ne sulkevat suun puheelta.
Kun on lähdettävä.
Ja pelättävä.
Kallistunut veneeni tasaantuu
vähitellen.
Hetki hetkeltä.
Kunnes se jälleen kaadetaan.

lauantai 14. tammikuuta 2017

Kuka kurkistaa?

On aika mennä,
pyyhkiä pölyt kantapäiltä,
avata ovi tuntemattomaan
ja kohdata jälleen
se minkä on taakse jättänyt,
pois tieltään piilottanut
ja laskea sisään
pyhä tuntematon.

Pitkään odotettu ja toivottu reissu lähenee Valamon luostariin (kts. Valamon luostarin kotisivut). Viivyn siellä kaksi viikkoa, joiden aikana saan pyhittää aikaa itselleni sekä niille asioille, joita olen pelännyt kohdata. Kyllä, juuri se pois työnnetty, edestä piilotettu, totuus olemassaolon salaisuudesta. Ajattelin saavani nauttia siellä oloni aikana meditoinnista, palvelemisesta ja yhteisöllisyyden luomasta pyhästä tilasta. Kuitenkin toisella olkapäällä asustaa yksinäisyys ja toisessa lepää kärsimättömyys, joiden kanssa minun täytyy lähteä pian matkaan. 

Muistatko millaiseksi koit torstaina oman jaksamisen? Silloin oli taivaalla täysikuu, ja usein se voi nostaa alitajunnan syövereistä pinnalle asioita, joiden keskellä on löydettävä harmonia ja tasapainoinen olotila, mikäli haluaa elää täysin omien voimien keskellä. Minulle tuo täydenkuun mahtava energia toi esille paljon sellaisia asioita, joiden kanssa on vielä työskenneltävä. Jotakin suurta on kohdattava ja hyväksyttävä olkapäilläni korviini kuiskivat pelot, joiden läsnäoloa olen koittanut välttää. 

Toissapäiväinen toi myös paljon hyvää tullessaan. Se näytti, että kaiken sisäisen sekasorron keskellä on mahdollista keskittää huomio haluttuun asiaan, olipa se sitten sisäiseen voimaan, palvelemiseen, ystävällisyyteen, asioiden jakamiseen ja paljon muuhun. Huomasin myös, kuinka sisäiset tunteet vaativat huomiota osakseen ja että niiden tunnistamisen ja sanoittamisen kautta, voi päästä yhä syvemmin ykseyteen siihen voimaan ja niihin voimavaroihin, mitä on juuri siinä hetkessä. Toiset voivat kokea myönteisien ja positiivisien ajattelujen ja sanojen voiman olevan mittaamattoman arvokkaita. Niitä olen myös kokeillut ja niissä on suuri viisaus. Kuitenkin sisällä oleva tuntematon pysyy yhä edelleen tuntemattomana, mikäli niiden edestä ei avaa ovea kuunnellakseen heidän sanomaa. Olipa niiden sanoma surun täyteinen, vihalla ladattu tai epäoikeudenmukaisuudella koettu, niin ollessa rehellinen itselleen kussakin tilanteessa, niiden hallitsemat rajoitukset leijailevat pois niin kuin sumuisa aamu kirkastuu päivän myötä.

Koputa vain oveen,
ole hyvä ja kurkista 
mitä takanani piilee.
Sopivissa määrin
avaudun sinulle,
jotta ymmärtäisit tänään,
paremmin kuin eilen.

Rakkauden valossa, Tiina

torstai 12. tammikuuta 2017

Kantaako maa epäröivää?

En tiedä mistä aloittaisin.
Kun kaikki ovat sekaisin
silti yhdessä paikassa.
Sisällä saavuttamattomissa.
Ajatuksissa mahdottomissa.
Toiveissa toteutumattomissa.
Naruilla lankakerän ympärillä.
Matkalla määränpäähän. 

Milloin sitä tietää olevansa juuri oikeassa paikassa, juuri tässä hetkessä? Kun ajatukset luotsaavat omaa suuntaansa pitkin tietä tuntematonta. Toisten ihmisten katseiden tunnistamattomissa ilmeissä. Ja samalla tuo koskematon sydän luo turvapaikkaansa yhä syvemmälle ja syvemmälle, kunnes sen hellää kosketusta on vaikea edes itse tunnistaa.

Toisinaan elämä tuo eteen vaikeita tilanteita, jolloin todella joutuu sietämään olemassaolon syvää tuskaa. Silloin joutuu myös punnitsemaan menneitä haaveita ja irtaantumaan niistä, sillä niiden toteutuminen ei loppujen lopuksi toisi sitä paljon kaivattua ja toivottua tulevaisuuden harmoniaa, jollaista tällä hetkellä unelmoi. Kuinka vaikea onkaan tunnistaa noita haaveita ja tilanteita, joiden lomassa on muokannut omaa persoonallisuuttaan ja käsitystään siitä, millainen todella on? 

Silloin voinen kysyä itseltä: millaista elämää elän tällä hetkellä? Luonko itselle sellaiset elämän raamit, jossa on hyvä olla? Antaako aikaa olla oma itsensä samalla hyväksyen ne asiat elämässä, joihin on panostanut enemmän kuin tarpeeksi? Hyväksyen ne, vaikka tietää niiden tulleen oman tiensä päähän, jolloin niistä on syytä irtaantua etäämmäs, koska jokin uusi on pian syntymässä. Uusi kokonaisuus ihmisestä, jonka askeleet voivat haparoiden astua eteenpäin kohti vielä tunnistamatonta paikkaa ja tilaa, jossa tulisi olemaan juuri se oma paikka, joka antaa mahdollisuuden upean ja ainutlaatuisen elämän toteutua.

Tiedäthän rakas ystävä, että kannattelen sinun jokaista askeltasi? Vaikket voisi luottavaisin mielin astua eteenpäin. Siitä huolimatta kuljetan sinua. Jokainen hetki. Kohti tienhaaroja. Pitkin eräpolkuja tai valtavirtoja. Kunnes olet tarpeeksi vahva luottamaan askeleittesi kannattelevaan voimaan. 
-ajatuksia Äiti Maa:lta

Sydän avoinna talven pakkasissa,
vaikkei itse uskalla, 
katsoa mitä näkyy unelmissa,
pienissä, hentoisissa.
Katse tiukasti lumisessa maassa,
astuen eteenpäin.
Jalkojen kantaessa,
Toisen tukeen luettaessa.

Rakkauden valossa, Tiina

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Sisäinen voima

Sisäinen voima 


Huomio sisäänpäin kääntyneenä,
ei häntä ulkoiset myrskyt heilauta.
Katse lempeä, silmät suljettuina.
Vain yhtä on hän kanssa kaiken muun,
joka ympärillä samaa ilmaa hengittää
ja sykkii samaa tahtia maailmankaikkeuden kanssa.


Oletko koskaan ajatellut, että yhtymällä sisäiseen voimaasi, voisit toimia tilanteissa siten, miten olet unelmoinut - rauhallisesti, varmasti, viisaasti? Minulle siihen yhtyminen on auttanut jopa matkapahoinvoinnissa. Tietenkin haluan kertoa teille tuon upean kokemuksen.

Matkustin syksyllä Tallinnaan kuuntelemaan aivan upeaa Estas Tonnea (katso Youtube-video). Olin ostanut liput laivaan. Juuri matkustuspäivinä oli aivan mieletön merenkäynti. Istuin laivan keulalla sijaitsevalla osiolla oman pöytäpaikan rauhassa. Heti matkaan lähdettyä tiesin, että matkasta tulee pitkä ja haastava, sillä keula alkoi nousta aaltoja myöten ilmaan - ja tippuvan alas aallokkoihin - jo ensimmäisen 10min matkaan lähtemisen jälkeen. No, aloin kärsimään hyvin vahvaa matkapahoinvointia (kuten aina ennenkin). Päätin kuitenkin, että minussa on se viisaus parantaa itseni tästä vaivasta, eikä haastavat olosuhteet tule saamaan minua taipumaan heidän tahtoonsa. Halusin ikään kuin vapautua olosuhteiden asettamista kahleista. Kysyin itseltäni, mikä auttaa minua tuossa tilanteessa. Aloin istumaan. Siirsin katseeni laineisiin, joita ei juuri erottanut jäätyneiden ja lumisten ikkunoiden takaa. Siirsin lisäksi huomion hengitykseen ja rinnan kohdilla olevaan sisäiseen voimaani, jolla on valta vapauttaa minut tuosta olotilasta ja joka on vapaa olosuhteiden myrskyjen vaikutuksista. Tein harjoitusta varmaan 15-30 min. Lopulta huomasin olevani valmis nukkumaan ja kävin pitkäkseni paikallani. Heräsin reilun tunnin päästä kun laiva oli turvallisesti Tallinnan satama-alueella. Tuolloin ymmärsin, ettei sisäinen voima ole vain sisäisesti "näkymättömästi" vaikuttavaa, vaan se on mitä suuremmin myös fyysiseen maailmaamme vaikuttava, jos hyödynnämme sitä. Paluumatka sujui samoin tavoin, iso merenkäynti, huomion siirtäminen, unet ja saapuminen Helsinkiin. Olin erittäin onnellinen näistä kokemuksista, sillä se antoi tärkeää vahvistusta siitä, että pystymme todella vaikuttamaan myös fyysiseen vointiimme, kunhan kuuntelemme sisimmän ehdotuksia ratkaisuista ja sitoudumme valintaan tehdä asioihin muutosta.

Sisäinen on voima on varmaan sellainen sisäinen kokemus, joka ilmenee kaikille ihan omin tavoin. Vaikka löytäisimme yhdenmukaisia sanoja selittääksemme sitä, niin tuskin kuvaisimme täydellisesti sitä toistemme kanssa samoin tavoin. Ainakaan kovin usein. Itse sisäinen voima voi tuntua jokaiselle hieman erilaiselta, sillä me kaikki olemme koostuneet erilaisista kokemuksista ja se, miten yhdymme tuohon sisäiseen voimaan, miten huomaamme ja tunnistamme sen, voi toimia hyvin eri tavoin ihmisten välillä.

Minulle sisäinen voima on sellaista rauhoittavaa, vahvistavaa ja rakastavaa voiman tunnetta sisimmässäni, joka antaa minulle juuri niitä asioita - lempeitä muistutuksia, täydentäviä ominaisuuksia tai viisauksia - joita tarvitsen kussakin hetkessä. Se ikäänkuin antaa sellaiset myönteiset ratkaisut ja avaimet, joita käyttämällä tilanteet etenevät luontaisella tavalla, tyynesti eteenpäin. Myönteisillä ratkaisuilla tarkoitan niitä, jotka ovat kaikkien korkeimmaksi parhaaksi, vaikka ne eivät sinä hetkenä tuntuisikaan kaikista parhaimmalta. Tietenkään ei niitä aina osaa käyttää, varsinkaan läheisten ihmisten tai tilanteiden kanssa, joihin liittyy vahva tunnelataus. Silti se antaa ratkaisuja ja avaimia, jos muistaa niitä pyytää.


Harjoitus:


  1. Etsi mukava istuma- tai makuuasento.
  2. Hengitä 3 kertaa syvään ja anna jännitysten kulkeutua uloshengityksen mukana pois.
  3. Tunne jalkasi vahvasti maata vasten. Tunnustele varpaita, jalkapohjia, kantapäitä ja anna niiden levätä raskaana lattiaa vasten. 
  4. Siirrä huomio hengitykseesi. Sisään. Ulos. Rauhallisesti, 5 kertaa.
  5. Tunne rintasi keskellä olevan suuri voima. 
  6. Huomaa kuinka se syttyy sisäisen liekin tavoin ja sen liekki laajenee peittämään koko rintakehäsi.
  7. Tunne, kuinka sisäänhengitys tuo ilmaa tuolle sisäiselle liekillesi. Tunne, kuinka uloshengitys vahvistaa tuon liekin paloa. 
  8. Pidä yllä mielikuvaa liekistä tai jostain muuta sinulle sopivasta ja jatka hengittelyä. 
  9. Tulet hiljalleen tietoiseksi mahtavasta voimasta sisälläsi.
  10. Sisäinen voimasi vahvistuu entisestään pidät huomiosi siinä.
  11. Salli itsesi kokea valtava viisaus, joka asuu sisälläsi. 
  12. Voit kysyä sisimmältä neuvoa johonkin tilanteeseen. Anna ratkaisujen ja neuvojen nousta mieleen. Tunnistat ne siitä, että niiden viesti on hyvin lempeä, rakastava ja usein ne ovat hyvin yksinkertaisia. 
  13. Kiitä sinua itseäsi, sillä olet antanut sisäisen voiman viisaudelle mahdollisuuden nousta tietoisuuteesi.
  14. Tiedä sinussa olevan aina tuo pyhä viisaus ja suurempi voima. Se on yhtyvä aina sinuun kun annat sille hetken ja kiinnität siihen huomion. 
  15. Sisäinen liekki jää sisällesi palamaan, mutta hieman pienemmin.
  16. Voit lopuksi heilutella käsiä ja pyöritellä jalkateriä.


 ♡ Rakkauden valossa, Tiina 

torstai 5. tammikuuta 2017

Uusiin ulottuvuuksiin nouseminen

Uusiin ulottuvuuksiin nouseminen


Kuvittele olevasi kävelemässä vuoren rinnettä ylöspäin. Tiedät siellä olevan maailman upein aarre: sielunmaisemasi, joka salpaa sinun hengityksesi jokainen kerta kun vain ajattelet sitä.  Seuraavaksi kuvittele sinussa olevan kiinni kaksi köyttä, joiden päässä on ihmisiä pitelemässä kiinni - ehkä peläten seuraavia askeleita ja ovat kauhulla katsomassa alas. Sinulla ei ole hätää, koska osaat rauhoitella heitä ja kertoa, minkä vuoksi matkaatte vuoren rinnettä ylös ja saat lopulta kannustettua köyden päässä olevia ihmisiä astumaan vakaammin askelein ylemmäs ja ylemmäs. Vuoren huipulle ei ole kuin pieni matka enää jäljellä, mutta voimasi ehtyvät. Olet keskittänyt kaiken energiasi toisten auttamiseen, opastamiseen ja tukemiseen, koska hekin ovat halunneet lähteä kanssasi matkalle, vaikka eivät ymmärrä tuon sinun sielunmaiseman arvoitusta. Toisaalta. Kuka pystyisi sitä arvostamaan? Se on sinun oma maisemasi, joka ei ehkä voikaan avautua muille samoin tavoin. Keskeytät matkasi kerätäksesi voimiasi. Olet huolissasi matkalaisista, joita kiipeäminen on pelottanut. Tässä vaiheessa matkalaiset ovat huolissaan siitä, miten he ikinä pääsevät perille nyt kun voimasi ovat vähissä. Tyydytte katselemaan maisemia korkealta. Tiedät olevasi hetken päässä huipusta. Tiedät tarvitsevasi vain hieman kannustusta ja matka taittuisi tuon tuosta. Mutta. Olet uhrannut itsestäsi hieman liikaa. 

Ihmetteletkö koskaan, miksi olet aina yhtä uudelleen samassa tilanteessa toisten ihmisten kanssa, ilman että löydät ulospääsyä niistä? Osa sinusta ehkä ajattelee sen olevan siinä mukana, siihen saakka kuin on tarkoitettu ja osa taas tajuaa, että asioiden tapahtumiseen vaatii aina oman panostuksen. Joulukuun alussa minulta tippui pari tärkeää ihmissuhdetta. Ne kummatkin olivat mukanani pitkälle menneellä vuodella ja muodostuivat tärkeäksi. Toinen auttoi löytämään juuria täällä Etelä-Suomessa sekä muistutti minua arvoista ja rakkaudesta. Toinen vahvisti uskoa omiin henkisiin ja johtajuuden taitoihin ja osaamisiin. Kummatkin olivat erittäin tärkeitä, vaikka lopulta tiesin niiden tulleen päätöksiinsä.

Suhteiden lopettaminen on harvoin helppoa, sillä siihen asetetaan vahvoja syyllisyyden, häpeän, petetyksi tulemisen ja vaikka mitä muita alhaisia energioita. Kuitenkin aina kuunnellessamme sisintä ääntä myös suhteiden tulemisesta tiensä päähän, avaamme portteja maailmankaikkeudelle, joka on ehkä vain odottamassa sopivaa hetkeä, jolloin olet valmis päästämään irti ja tarpeeksi luottavainen elämää kohtaan ottaaksesi vastaan uusia elämän tuoksuja. Kun toteutamme sisimpämme unelmia ja korkeimpaa parasta, niin samalla silloin tapahtuu myös muiden korkein paras. Tiedä se. Ei ole syytä pelätä toisen tai oman pärjäämisen puolesta. Sen sijaan kuuntele sinua itseäsi. Kysy kysymyksiä ja luota viesteihin, joita saat. Kuunnellessasi itseäsi, saat käyttöösi lisää vahvuutta, rohkeutta, myötätuntoa ja rakkautta. 

Näe nyt mielessä itsesi mieluisassa ympäristössä. Kiinnität huomiota, millainen luonto ympärillä on - onko siellä millaisia värejä, vesistöä, kasvillisuutta.. Istut tyynenä paikoillasi ja hengittelet syvään. Ympärilläsi kuuluu kauniita ääniä. Se on kaunista musiikkia, joka leijailee ympärillesi. Tunnet kehosi rentoutuvan täysin. Valitset yhden unelman, joka kumpuaa sielusi pyhästä toiveesta. Kiitä itseäsi, sillä unelmasi on mitä upein ja arvokkain. Näe kuinka unelman toteutuminen tuo sinulle suunnatonta iloa ja levollisuutta. Näe kuinka se palvelee sinun korkeinta parasta sekä muiden korkeinta parasta. Näe, kuinka matkaat kohti tuota unelmaa, tai jotain vielä parempaa, tästä päivästä lähtien. Näet ehkä vilauksia matkasi taipaleelta. Tiedosta, että unelma toteutuu kun olet siihen valmis ja kun pystyt tekemään työtä sen eteen ja olet tarpeeksi uskalias luottamaan sisäiseen ohjaukseen. Siihen saakka olet matkalla. Ja matkalla oleminen on hyvä asia, koska vain silloin pystyt huomaamaan maan jalkojesi alla ja pystyt rakentamaan ymmärryksen siitä, mistä sinun unelmasi koostuu. Ja se jos mikä on tärkeää. Ymmärtää unelmaa, rakentaa sen perusta vahvaksi ja arvostaa omaa rohkeutta ja vaillinaisuutta matkan varrelta.

Nyt on aika lopettaa uhrautuminen ja kääntää katse omaan syvimpään olemukseen - kuunnella sen viestejä ja löytää oma sisäinen voima!