Olet rakkauden valossa ♡

tiistai 12. syyskuuta 2017

Kuulumisia kesältä

Hei ihanat <3

Paljon on kesän aikana tapahtunut! Koko kesän (ja olen edelleen) olin flowssa, jossa asiat tuntuivat vahvasti tapahtuvan suuremmasta johdatuksesta. Vastaanottavuus - olisiko se sana kuvaamaan sitä, kun paljon asioita tuodaan eteen, siinä tahdissa mitä pystyt kohtaamaan? Jos olet vastaanottavainen niin sinulle pystytään tuomaan asioita, jos taas et pysty ottamaan vastaan niin luultavasti et tule kokemaan tai tiedostamaan niin paljon asioita?

Tässä hieman kuulumisia kesä-elokuulta.

Kesäkuussa sain löysätä irti tiukasta aikataulutuksesta opiskelussa ja päästää itseni kesälaitumille. Olin talvella varannut talkoolaisjakson Valamon luostariin, jonne lähdinkin heti kesäkuun alkupuolella. Tapasin bussimatkalla tulevan talkoolaisajan kämppikseni, jonka kanssa vietin unohtumattoman ja upean viikon. Sydämemme puhuivat samaa kieltä ja jälleen tuntui, kuin olisi tavannut yhden upean sielunkumppanin. Sain häneltä paljon oppia luonnosta ja villiyrteistä. Tammikuun talkoolaisjakso oli hyvin sisäänpäin kääntynyttä, hiljaista ja pohdiskelevaa - hyvin voimakkaasti sisäisiä rakenteita uudistavaa - mutta tämä kesäkuun talkoolaisjakso oli ihan päinvastainen! Töiden jälkeen hapuilin luonnossa, kävin alasti uimassa syrjäisellä paikalla, keräsin metsästä villiyrttejä ja syvensin juuria äiti maan huomiin.

Palattuani kotiin käytin villiyrttejä mm. voikukan nuppuja, nokkosta ja poimulehteä vahvana kuurina. Viikon sisällä minulle nousi korkea kuume - 40c. Tunsin kuumetta edeltävänä illalla, että nyt on jokin asia tuloillaan ja että aloin kääntyä sisäänpäin. No aamulla se selvisi kun kuume alkoi nousta. Tämä oli muistaakseni juhannusta edeltävä päivä. Päivän aikana olin syvässä meditatiivisessa tilassa. Join ainoastaan suolavettä ja makasin sängyssä. Tunsin, kuinka kehosta vapautui niin paljon myrkkyjä (yritit vaikuttivat osittain maksaan, johon kertyy myrkyt, mutta myös mm vihan tunteita) ja ikäänkuin  poltettiin niin raskaita energioita, jotta voisin vapautua niitä. Uskomatonta, kuinka tietoinen olin prosessista tuona kuumeisena aikana. Yksi oppi oli, että paasto voi tehdä hyvää rakentamaan syvempää yhteyttä itseensä. Oli myös upeaa huomata, kuinka sitä oli yhteydessä tietoisuuteen, viisauteen ja rakkauteen, ja pystyi boostaamaan meneillä olevaa puhdistumista mieli-keho-sielu -yhteyden kautta.

Viikon kuluttua tästä sain viestin, eräältä mieheltä, joka oli löytänyt "vuokrataan asunto" ilmoitukseni, ja tarjosi minulle asuntoaan. Olin etsinyt Helsingistä asuntoa puoli vuotta- ja hänkin useamman kuukauden vuokralaista. Tässä sattui jälleen suuremman johdatus. Kummatkin tiesimme heti löytäneemme toisemme ja asiat loksahtivat paikalleen. Tuntui kuin olisin jälleen tuntenut hänet aiemmin. Itkin kiitollisuusitkuja hienosta uudesta ihmisestä elämässäni, upeasta asunnosta ja niin sielukkaasta ympäristöstä, jossa voin koiran kanssa hengittää ja rentoutua. Irtisanoin Hyvinkään asuntoni ja lähennyin entisten vuokranantajien kanssa. Huomasin, kuinka ikävä minulla tulee heitä ja kuinka jälleen nämä kaksi ihmistä ovat tuotuja kohdalleni. Voi millainen yhteys meille syntyikään!

Heinäkuun alussa lähdin Natural High Healing Festareille (päihteettömät festarit) Uusikaupunkiin. Lähdin sinne erään ihanan Eevan kanssa, jota en aiemmin tuntenut. Toki olin nähnyt hänet ja osallistunut joskus hänen naurujoogatunneille, mutta varsinaisesti en häntä sen enempää tuntenut. Mikä yhteys reissun alkamisesta saakka! Ihan kuin olisin sielunsiskon kanssa jakamassa taivaallista kokemusta ja ihan kuin olisimme tunteneet aina. Täydensimme toinen toistamme ja päivät yhdessä sujuivat saumattomasti täynnä iloa, rakkautta, tukea ja riemua! Tutustuin festareilla tantraan ja hieman erinkaltaisempaan "tyylilajiin", kuin mitä olin odottanut. Elämääni tuli yoni + yonimuna sekä vahvempi käsitys kehosta, intuitiivisen tanssin tuomasta nautinnosta sekä siitä, että rakastan yhdistyä enemmän sydäntietoisuuteen, johon voi yhdistyä seksuaalienergia - mutta rakastan rakastavaa yhteyttä. Hiemoinen pettymys oli, kun workshoppien tantratunneista jäi pikadeiting olo - mutta kiitollinen olin siitä, kun tunnistin rakkausenergian olevan se omin juttu. Kuten on aina ollutkin. Kaikenkaikkiaan kokemukset olivat upeita ja hurjia - festareilla tanssin, hengittelin, tantrasin, avasin naiseuteen liittyviä tukoksia, rentouduin ja nautin taivaallisista vegaaniruoista. Ja erityisesti - sain viettää 4 päivää ihanan Eevan kanssa ja jakaa niin mielettömiä kokemuksia. Suosittelen festareita kyllä - se pistää prosesseja käyntiin! Esimerkkinä naiseuteen liittyvistä asioista: poimulehden käyttö ja festareiden energiatyöskentely muuttivat kuukautisiani miellyttäviksi ja n. 2pvn mittaisiksi (ennen viikon ja kivuliaat, mutta aloitin henkisen työskentelyn siihen fokustoituen talvella).

Kotiuduttani aloin valmistelemaan muuttoa. Parin viikon päästä, heinä-elokuun vaihteessa, isä tuli Oulusta muuttoavuksi ja muutama ystävä tuli auttamaan laatikoiden ja huonekalujen kantamisessa. Oli ihanaa ja rikastuttavaa oppia tuntemaan jälleen iskää. Vuosiin emme ole olleet niin pitkään ja intensiivisesti tekemisissä kuin täällä viikon ajan. Opin hänestä uusia puolia sekä myös itsestäni - tiedostin enemmän omia tapoja ja ajatuksia, jotka ovat olleet minulla pitkään.

Muuton jälkeen tein kesäopinnot loppuun. Tehtävien palautushetkellä - kun painoin lähetysnappia - tulinkin jälleen kipeäksi. Samalla sekunnilla tuli kurkkukipu ja nenä meni tukkoon. Lähdettiin sitten yhdessä Lappia kohti! Voi kuinka olinkaan odottanut sitä!!

Lapissa joudun ja sain keskittyä olemaan hiljaa, itsekseni ja todella viettää aikaa Liila-koiran kanssa luonnossa rahallisesti kävellen. Majauduin rakkaan ystäväni Tiinan luona, mutta muita ystäviä en nähnyt viikkoon. Toisaalta harmittelin flunssaa ja pientä kuumeilua - toisaalta huomasin tarvitsevani tasapainottaa energioita vauhdikkaan kesän jälkeen. Huomasin kesäopintojen ja muuton aiheuttaneen stressiä, joten sallin itselleni ajan toipua. Voi. Metsissä kävellessäni löysin ihania mustikkametsiä ja hillasoita. Hyppelin mättäiltä toisille lapsenmielisen innostuneena ja koiran iloitessa mukana. Valmistin ihanaa ruokaa, jossa käytin Lapin villiyrttejä. Kuumeilun tueksi poimin mesiangervoa (luonnon asetyylisalisyylihappo), horsmaa sekä siankärsämöä. Pääpaino oli vihreillä kasviksilla, joka oli suurena tukena hyvän olon saavuttamisessa. Ystäviä oli ihana nähdä - jotenkin sitä hieman pelkää, onko ystäviä enää jäljellä. Erityisesti niitä, joiden kanssa on se ihana sydänyhteys <3  Kaikkia en pystynyt näkemään tai edes ottamaan yhteyttä - energiat eivät niihin olleet otolliset. On hyvä oikeasti oppia kuuntelemaan energioita ja sellaista luontaista vetovoimaa ja flowta ja intuitiota - ja kunnioittaa niitä. Elämä on silloin keveämpää. <3 Rovaniemen kuninkaanlaavu oli vaikuttava.

Rovaniemeltä lähdettyäni Kolariin, vietin ystäväni kanssa yön Kesänkijärjen rannalla, tunteiden kupeessa. Se yö toi paljon pelkoja, mutta oli ihana huomata kuinka saatoin niitä kohdata. Mielikuvia karhuista ja surmaajista - kaikista, joista en tiennyt omaavani niin syviä pelkoja. Telttayön jälkeen meinattiin lähteä ylälappiin, mutta päädyimmekin sukumökilleni, Pellon ja Kolarin väliin, Torniojoen rannalle. Sekin oli niin upeaa. Upeaa saada olla omassa rauhassa, hiljaisuudessa. Kuunnella joen ääntä, nähdä auringnlasku ja kylpeä vanhassa puusaunassa. Olla kiirehtimättä ja syödä hyvin.

Kolarissa kohtasin ja päästin irti itseeni vaikuttavista tunteista. Päästin tunteiden nousemaan, sanoitin niitä ja kyseenalaistin niitä. Lopulta tulin tietoiseksi siitä, mikä on ollut minua itseäni sisältä syövä tilanne, ajatus ja tunne. Sen jälkeen - wau - minun ei enää tarvinnut kantaa sitä sisälläni vaan sain lisää tilaa rakkaudelle, hyväksynnälle ja vapaudelle!

Etelään palattuani olen saanut asettua aloilleni. Olen rakentanut ihanan kodin, jossa energiat ovat virtaavat, lempeät ja vahvat. Tuntuu, kuin tämä koti olisi tarkoitettu henkisille aktiviteeteille ja hoidoille. Tämä tukee niin vahvasti aikomustani muuttaa koko elämäni täysin heijastamaan sitä, mihin sisimmässäni haluan kiinnittää huomioni. Henkiselle kasvulle, luontoyhteyden vahvistamiselle, rakkaudelle, ilolle, meditaatioille, kehon kuuntelulle, sydänyhteydelle ja rakkaudellisten mielikuvien rakentamiselle. Olen päättänyt irtisanoa kaikki elämästäni, mikä ei tue rakastavaa olotilaa. Nyt on sen aika. Annan itseni kohota omiin taajuuksiini ilman, että koen siitä syyllisyyttä kenenkään toisen ihmisen takia <3

Rakastan teitä ja rakastan itseäni - annan itseni loistaa kirkkaasti!

perjantai 12. toukokuuta 2017

Kotisivujen sisältö muutoksessa

Hei rakkaat,


Pian tulee se aika, jolloin poistan hoidot ja palvelut kotisivujen tarjonnasta. Rakkauden valossa oli osana opintojani ja NY-startup ohjelmaa. Kyseinen kurssi tulee päätökseen 30.5. ja vaikuttaa myös kotisivujen sisältöön.

Kotisivut jäävät edelleen toimimaan, vaikka niiden sisältö muuttuu. Niiden kautta voit edelleen ottaa minuun yhteyttä, laittaa viestiä, lukea blogia ja muutenkin virittäytyä ihanaan tunnelmaan. Vielä on epäselvää, millaiseksi luon sivujen sisällöt tai muuttuuko osoite - se jää nähtäväksi.

Olisin suuresti halunnut pitää kotisivut ennallaan ja antaa mahdollisuuden varailla hoitoaikoja helposti. Kuitenkin haluan ajatella myös tulevaisuuttani ja pitää auki mahdollisuuden yrityksen tai toiminimen perustamiselle opintojen jälkeen ja tukien saamisen.

Tämä vuosi on ollut upea. Ennen kaikkea tosi iso kiitos teille! Tästä on ihana jatkaa. ♡

♡ Rakkauden valossa, Tiina

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Pettymyksen kanahäkki

Aivan ihanaa viikonloppua! <3

Pakko alkuun sanoa, että pettymyksen kanahäkki - ilmaisu on aika oivallinen. Jos mietit millainen se konkreettisesti olisi fyysisessä maailmassa, jos se ei olisi vain ilmaisu? Tulisi varmaan aika tukalat oltavat. Tämä kirjoitelma sai alkunsa siitä, kun olin eilen Tuure Kilpeläisen keikalla. Toisinaan harrastan epäsiveellisyyksiä - niitä asioita joiden tiedostan olevan minulle haitallisia tai jotka ovat muiden arvostelemana haitallisia - ja siitä sain suoran palautteen: Tiina olen kyllä nyt pettynyt sinuun ja kyllä sinun dropsit väheni. Lause oli "vitsillä" sanottu, mutta jäin silti pohtimaan sitä ja niitä asioita, joita valitsemme sanoa ääneen. Ajatella, että jos se mitä teen elämässä antaa jollekin toiselle vallan arvostella minun tekemisiäni niin, että hän tuntee olevansa pettynyt minuun. No, pääasiana ei nyt ole se, mikä sai minun pisteitäni laskemaan vaan pikemminkin se, että annammeko itsemme tuntea jonkin tavan olla oikea ja väärä, varsinkin jos kyseessä ei ole meidän oma elämämme. Jos tarkastelet omaa elämääsi, niin varmaan huomaat siinä sellaisia hetkiä, jolloin et ole kovin ylpeä itsessäsi, koska olisit voinut tehdä joitakin asioita paremmin tai valita toisin.

Jokaiset hetket, kun tunnemme tarvetta arvostella tai osoittaa toiselle paikkaa alemmas ovat ikään kuin peili meidän omasta elämästämme. Kun haluat arvostella jotakin, tunnustele onko sinulla tapana arvostella usein itseäsi. Olenko liian paljon tai vähän jotakin? Olisiko elämäni parempaa, jos tekisin jotakin? Hei, olisiko vähän ihanaa olla arvostelematta? Tekisikö sinulle hyvää kertoa itsellesi kuinka hieno ja upea ihminen olet, vailla tarvetta moittia, vähätellä tai syyllistystä?

Nyt haluan herätellä teissä armoa, sillä myötätunto ja rakkaus on se ainoa tapa, jolla voimme luoda syvän yhteyden itseemme tai toisen ihmisen kanssa. Kun lähestymme ihmisiä myötätunnosta ja rakkaudesta käsin, emme lähde kertomaan omaa pettymystämme tai kertomaan kuinka omissa arvoasteikoilla toinen on juuri astunut askeleen alemmas, vaan osoitamme kaikesta huolimatta kuinka rakastettua ja hyvä ihminen hän on. Tietenkään minkään valheiden sanominen ei ole sitä puhdasta myötätuntoa tai rakkautta. Uskotko, että on sinun vallassasi se, että voitko sanoa asioita myötätunnosta ja rakkaudesta? Pystyn väittämään, että jokaisesta tilanteesta ja ihmisestä löytyy niin hienoja asioita, joiden myötä sinun ei tarvitse teeskennellä ymmärtäväsi tai välittäväsi.

Haastan sinut seuraavalla esimerkillä:

Sinun silmälasejasi kehutaan kauniiksi. Katselet hetket tuttavan silmälaseja, etkä oikein tiedä ovatko ne kauniit ja sopivatko ne hänelle. Tuolla hetkellä näet vain sen oman näkökulmasi kautta, joka on vain puhtaasti sinun omia todellisia ja epätodellisia mielipiteitäsi, joita ei kukaan kaipaa kuulla. Mitä jos näkisitkin ne silmälasit yhtenä osasa suurempaa kokonaisuutta? Huomaat että hänellä on ollut vaikea löytää hyviä silmälaseja ja kun hän on löytänyt hänellä olevat silmälasit, on hän ehkä epäröinyt niiden ostamista, mutta kuitenkin päättänyt ne itselle ostaa, ollen tyytyväinen valintaansa, olipa siinä valinnassa epävarmuuksia tai ei. Hän on nähnyt maailman kirkkaammin ja ne silmälasit ovat olleet osana hänen elämäänsä ja varmasti tukeneet häntä elämänsä varrella- kuinka voisitkaan ajatella niiden olevan enää VAIN hieman epämiellyttävät silmälasit? Et voi, etkä haluakaan jos ymmärrät niiden olevan osana suurempaa kokonaisuutta elämästä.

Toisinaan elämän hetket vievät meitä ajattelemaan ja kohtaamaan asioita vain oman näkökulmamme kautta, jolloin suurempi ymmärrys jää vaillinaiseksi, ja juutumme oman egon rakentamaan mielikuvaan, joka voisi määritellä mikä on oikein ja mikä väärin; mikä on kenellekin hyväksy ja mikä huonoksi.

Voisitko alkaa tarkkailemaan itseäsi ja huomaamaan tilanteita, jolloin olet myötätunnolla ja rakkaudella läsnä toiselle ihmiselle. Miten autat ja kannustat heitä olemaan omassa loistossaan? Voin luvata, että mikäli asetat aikomuksesi ymmärtää toisia paremmin ja huomioimaan rajoittuneen mielesi ulkopuolelle niin tulet saamaan uusia näkemyksiä, joiden myötä sinun ei tarvitse ilmaista jokaiselle ihmiselle sinun omaa henkilökohtaista pettymystäsi, eikä myöskään valheellista ymmärrystä. Et kai haluaisi toistenkaan kertovan sinulle, kuinka he ovat pettyneitä sinuun tai kertovan, kuinka heidän arvostus sinua kohtaan juuri laski? Pikemminkin näe henkilökohtaisten pettymysten taakse - kannusta, näe hyvää - auta omalta osastasi kohottamaan energioita entisestään. Tulet huomaamaan myös itsessäsi eron.

Usein asiat, joissa tunnet pettymystä on jo valmiiksi raskas energia niin turhaan lisäät tuota raskasta kuormaa. Silloin on sinun yhteisöllinen vastuusi luoda asiaan keveyttä: rakkautta ja myötätuntoa.

Rakkauden valossa, Tiina

maanantai 13. helmikuuta 2017

Meditaatio päivittäiseen käyttöön

Ohjattu meditaatio päivittäiseen käyttöön. 

Kun teet maadoittavia ja puhdistavia meditaatioita päivittäin niin luot samalla tilan tuntua, vapautat raskaita energioita ja mahdollistat enemmän rakkautta elämääsi. Päivittäinen meditaatio tukee myös henkistä kasvua.



Rakkauden valossa, Tiina

tiistai 24. tammikuuta 2017

Kallistunut vene

Auringon vielä noustessa
on lähdön aika,
jolloin myös totuus paljastetaan.
Se näyttää puista pudonneet lehtensä,
joiden myötä myös alastoman itsensä.
Riisuutuneena täyteen kasunneista silmuista,
joita on pidetty hellässä, julmassa huomassa.
Tänään paljaana. Tänä hetkenä.

Kuinka voikaan Jumala heittää sydäntä pakahduttavaa rakkautta silmien alle, peiliksi rakkaudesta, toiselta ihmiseltä? Se on sellainen joka tuodaan koettavaksi kaikessa sietämättömyydessään. Rakkauden kohtaaminen on kuin kotona asustavaa olemimista, joka olemuksellaan tavoittaa hengen ja kehon jokaisen solun. Samaan aikaan kun se tarjoaa autuasta rakkauttaan, se muistaa kysyä oletko valmis vastaanottamaan kaikkea sitä, joka sinulle suotaisiin. Vastaanottamisen ristiriidoissa keveä mieli potkaisee sinulta jalat alta ja syöksyt jalkojen alla järisevän luolan uumeniin ja lopulta kysyy kuinka valmis olet löytämään tasapainon sen hukuttavan rakkauden alla. Samaan aikaan tuo lämpimän rakkauden ainutlaatuinen hetki muistuttaa sinua siitä kaikesta, mitä on vielä luvassa. Se muistuttaa siitä, kuinka syvää rakkautta ja viisautta voi olla luvassa, kun rajaat merkityksettömäksi koetun elämästäsi pois.

Sielu tietää henkensä rikkaudet. Se tunnistaa hengen myötätuntoisen rakkauden ja viisauden. Se tietää mihin kaikkeen olet valmis, mitä puhtaimmillasi olet, ja millaiseen yhteyteen sydämesi sinua johdattaa. Se pitelee kädestäsi kiinni, jotta jopa syvimmissä uomissa pysyt pystössä. Miksi sitten tasapaino katoaa ja löydät itsesi mitä oudoimmista mielen umpikujista? Kuin johtotähti olisi olemassa, mutta rakkauden lähestyessä koettu elämä kuiskii korviin niin, että joudut todella puntaroimaan onko sen puhe kuulemisen arvoista. Kaiken sen aiheuttaman sekasorron keskeltä on löydettävä oman sielun kultainen tie, joka kutsuu kaikesta huolimatta. Sen ovea ei milloinkaan suljeta nenäsi edestä, vaan pimeiden luolien nurkista se huutaa entistä vahvemmin nimeäsi. Se kuljettaa sinua vahvemmin, jos suostut sen johdatukselle.

Samaan aikaan kun sydän pakahtuu rakkaudesta, voi mietteen kääntää sisimpään ja kysyä: onko minussa todella näin paljon rakkautta annettavana? Onko minulle suotu kahden ihmisen välinen pyhä hengellinen rakkaus? Yksin Luoja suo tietää, mitä elämä tuo eteen. Kiitollisena jään odottamaan seuraavaa hetkeä, jolloin voin olla varma, että sieluni polku on kiedottu kahden ihmisen välisen rakkauden pyhyydelle. Siihen asti rakastan ja kiitän niitä ihmisiä, jotka ovat tuotu tielle muistuttamaan siitä mitä on luvassa, kun antaa elämän kantaa. Kiirehtimättä. Korkeamman rakkauden ehdoilla.

Jäähyväiset. 
Ne sulkevat suun puheelta.
Kun on lähdettävä.
Ja pelättävä.
Kallistunut veneeni tasaantuu
vähitellen.
Hetki hetkeltä.
Kunnes se jälleen kaadetaan.

lauantai 14. tammikuuta 2017

Kuka kurkistaa?

On aika mennä,
pyyhkiä pölyt kantapäiltä,
avata ovi tuntemattomaan
ja kohdata jälleen
se minkä on taakse jättänyt,
pois tieltään piilottanut
ja laskea sisään
pyhä tuntematon.

Pitkään odotettu ja toivottu reissu lähenee Valamon luostariin (kts. Valamon luostarin kotisivut). Viivyn siellä kaksi viikkoa, joiden aikana saan pyhittää aikaa itselleni sekä niille asioille, joita olen pelännyt kohdata. Kyllä, juuri se pois työnnetty, edestä piilotettu, totuus olemassaolon salaisuudesta. Ajattelin saavani nauttia siellä oloni aikana meditoinnista, palvelemisesta ja yhteisöllisyyden luomasta pyhästä tilasta. Kuitenkin toisella olkapäällä asustaa yksinäisyys ja toisessa lepää kärsimättömyys, joiden kanssa minun täytyy lähteä pian matkaan. 

Muistatko millaiseksi koit torstaina oman jaksamisen? Silloin oli taivaalla täysikuu, ja usein se voi nostaa alitajunnan syövereistä pinnalle asioita, joiden keskellä on löydettävä harmonia ja tasapainoinen olotila, mikäli haluaa elää täysin omien voimien keskellä. Minulle tuo täydenkuun mahtava energia toi esille paljon sellaisia asioita, joiden kanssa on vielä työskenneltävä. Jotakin suurta on kohdattava ja hyväksyttävä olkapäilläni korviini kuiskivat pelot, joiden läsnäoloa olen koittanut välttää. 

Toissapäiväinen toi myös paljon hyvää tullessaan. Se näytti, että kaiken sisäisen sekasorron keskellä on mahdollista keskittää huomio haluttuun asiaan, olipa se sitten sisäiseen voimaan, palvelemiseen, ystävällisyyteen, asioiden jakamiseen ja paljon muuhun. Huomasin myös, kuinka sisäiset tunteet vaativat huomiota osakseen ja että niiden tunnistamisen ja sanoittamisen kautta, voi päästä yhä syvemmin ykseyteen siihen voimaan ja niihin voimavaroihin, mitä on juuri siinä hetkessä. Toiset voivat kokea myönteisien ja positiivisien ajattelujen ja sanojen voiman olevan mittaamattoman arvokkaita. Niitä olen myös kokeillut ja niissä on suuri viisaus. Kuitenkin sisällä oleva tuntematon pysyy yhä edelleen tuntemattomana, mikäli niiden edestä ei avaa ovea kuunnellakseen heidän sanomaa. Olipa niiden sanoma surun täyteinen, vihalla ladattu tai epäoikeudenmukaisuudella koettu, niin ollessa rehellinen itselleen kussakin tilanteessa, niiden hallitsemat rajoitukset leijailevat pois niin kuin sumuisa aamu kirkastuu päivän myötä.

Koputa vain oveen,
ole hyvä ja kurkista 
mitä takanani piilee.
Sopivissa määrin
avaudun sinulle,
jotta ymmärtäisit tänään,
paremmin kuin eilen.

Rakkauden valossa, Tiina

torstai 12. tammikuuta 2017

Kantaako maa epäröivää?

En tiedä mistä aloittaisin.
Kun kaikki ovat sekaisin
silti yhdessä paikassa.
Sisällä saavuttamattomissa.
Ajatuksissa mahdottomissa.
Toiveissa toteutumattomissa.
Naruilla lankakerän ympärillä.
Matkalla määränpäähän. 

Milloin sitä tietää olevansa juuri oikeassa paikassa, juuri tässä hetkessä? Kun ajatukset luotsaavat omaa suuntaansa pitkin tietä tuntematonta. Toisten ihmisten katseiden tunnistamattomissa ilmeissä. Ja samalla tuo koskematon sydän luo turvapaikkaansa yhä syvemmälle ja syvemmälle, kunnes sen hellää kosketusta on vaikea edes itse tunnistaa.

Toisinaan elämä tuo eteen vaikeita tilanteita, jolloin todella joutuu sietämään olemassaolon syvää tuskaa. Silloin joutuu myös punnitsemaan menneitä haaveita ja irtaantumaan niistä, sillä niiden toteutuminen ei loppujen lopuksi toisi sitä paljon kaivattua ja toivottua tulevaisuuden harmoniaa, jollaista tällä hetkellä unelmoi. Kuinka vaikea onkaan tunnistaa noita haaveita ja tilanteita, joiden lomassa on muokannut omaa persoonallisuuttaan ja käsitystään siitä, millainen todella on? 

Silloin voinen kysyä itseltä: millaista elämää elän tällä hetkellä? Luonko itselle sellaiset elämän raamit, jossa on hyvä olla? Antaako aikaa olla oma itsensä samalla hyväksyen ne asiat elämässä, joihin on panostanut enemmän kuin tarpeeksi? Hyväksyen ne, vaikka tietää niiden tulleen oman tiensä päähän, jolloin niistä on syytä irtaantua etäämmäs, koska jokin uusi on pian syntymässä. Uusi kokonaisuus ihmisestä, jonka askeleet voivat haparoiden astua eteenpäin kohti vielä tunnistamatonta paikkaa ja tilaa, jossa tulisi olemaan juuri se oma paikka, joka antaa mahdollisuuden upean ja ainutlaatuisen elämän toteutua.

Tiedäthän rakas ystävä, että kannattelen sinun jokaista askeltasi? Vaikket voisi luottavaisin mielin astua eteenpäin. Siitä huolimatta kuljetan sinua. Jokainen hetki. Kohti tienhaaroja. Pitkin eräpolkuja tai valtavirtoja. Kunnes olet tarpeeksi vahva luottamaan askeleittesi kannattelevaan voimaan. 
-ajatuksia Äiti Maa:lta

Sydän avoinna talven pakkasissa,
vaikkei itse uskalla, 
katsoa mitä näkyy unelmissa,
pienissä, hentoisissa.
Katse tiukasti lumisessa maassa,
astuen eteenpäin.
Jalkojen kantaessa,
Toisen tukeen luettaessa.

Rakkauden valossa, Tiina