Olet rakkauden valossa ♡

tiistai 6. joulukuuta 2016

Itsenäisyyspäivä

Arvokasta itsenäisyyspäivää! ♡


Jokaiseen itsenäisyyspäivään lukeutuu varmasti laaja kirjo ihmisten tunteita ja ajatuksia. Tietyllä tapaa sotaa tarkastellaan hyvin erilaisesta näkökulmasta, mitä vielä pari vuosikymmentä sitten. Ennen siitä ei puhuttu, vaan ehkä hiljaa koettiin sisimpiä muistikuvia ja kokemuksia. Sodan kokenut ehkä kuunteli hänelle pyhiä lauluja samalla kun kaivoi takkinsa taskusta Melbour tupakkiaskin, pullo kaljaa toisessa kädessään. Hiljaa vaieten sodan tapahtumista. Ehkä joskus kertoi jollekin merkittävän tarinan, mutta kuitenkin kokien sisimmässään selittämätöntä kärsimystä ja tuskaa, aina toisinaan.

Olen työkennellyt vanhustyössä ja olen saanut kunnian olla auttamassa niitä ihmisiä, jotka ovat joutuneet luovuttamaan sodalle osan elämäänsä. Kyllä. Minusta se on luovuttamista. Antamista. Kun jotain herkkää ja koskematonta revitään sinusta pois ja kun jokainen solusi täyttyy kuolenpelolla ja vihalla vihollistasi kohtaan. Jäljelle jää enää pieni toivo, jonka hiljaiseen ääneen turvaudutaan ja jolle itketään hiljaisen hetken koittaessa. Piilossa muiden ajatuksilta tai sanoilta. Piiloutuen omaan tuvalliseen maailmaan, jossa ei ole pahuutta. Siellä kohdataan sen toivon hento valo. Se on se hetki, kun muu maailma ympäriltä häviää ja luovutat sydämesi viimeisiä viattomuuden ja puhtaan rakkauden sykähdyttäviä kosketuksia pieneen paperinpalaan, jonka hän osoittaa rakkaalleen. Perheelleen, vaimolleen tai Jumalalle. Hän rukoilee, että pääsisi kokemaan toisen ihmisien kosketusta, sillä hän haluaa vielä elää. Elää yli 20 -vuotiaaksi.

Minun sydäntä riipii se julmuus, jonka he ovat joutuneet kohtaamaan. Ihan se ja sama ovatko he vapaaehtoisesti sotaan menneet. Ihan sama se, mitä julmuuksia he ovat tehneet tai päihteitä käyttäneet. He ovat joutuneet kokemaan sen, joka muuttaa parhaimman, suloisimman ja puhtaimman sydämen muuratuksi aidaksi, jonka sisäpuolella on upottava suo ja ydin on suonreikien keskellä. Uskon, että meillä ei voi olla kokemusta siitä millaista heillä on ollut taistella. Toiseksi mietin myös, että olisiko meistä edes totuutta kokemaan sitä?

Voisitko luoda itsellesi ymmärrystä ja myötätuntoa niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat joutuneet elämään tuossa ajassa ja tuhoamaan palaset omasta viattomuudesta? Nykypäivänä etsitään erilaisia todisteita sodan tapahtumista, sen sisällä tapahtuvista ilmiöistä ja sodan periaatteista. Varmasti yleinen tarkoitus niilläkin on lisätä ymmärrystä sodasta ja sen aikaisesta maailmasta.

Ne ihmiset, jotka ovat eläneet sodan aikana, ovat säilöneet omien solujensa värähtelyyn ja ne kulkeutuvat perimän mukana meille nuoremmille, jotka nyt elävät. Mieti, meissäkin värähtelee sotien julmuudet. Niiden peritymä kulkee solujen mukana toiselle. Vähän kuten hedelmöityksessä kaksi solua yhtyvät ja lopulta on yksi hedelmöitynyt solu, jossa ovat kummankin vanhemman geenit. Niissä on myös tuollaisten traumaattisien kokemuksien aiheuttamien solujen värähtelyt. Minun isovanhempani eivät olleet sodassa kun he olivat sen verran nuoria. Kuitenkin olisi vähättelevää sanoa, että tapahtuma on vaikuttanut heihin syvästi.

Tämän sukupolven myötä näen hyvin vahvan mahdollisuuden katkaista ja vapauttaa tuo sodan aiheuttamien vaikutuksien kierre. Muuttaa omien solujen sekä muiden ihmisten solujen värähtelyt ja kipeät kokemukset eheämmiksi rakkauden ja myötätunnon voimalla!


Me voimme nähdä sodassa olleiden ihmisten vapautuvan tuhoisilta ajatuksilta ja tunteilta.
Me voimme nähdä heidän perheensä vapautuvan synkkien odotuksien ja tuskaiselta kuoleman viestien odotuksilta.
Me voimme nähdä heidän jälkeläistensä vapautuvan katkerasta vihasta ja patoutumien julmalta kovuudelta.
Me voimme nähdä heidän lapsien vapautuvan syyllisyydestä ja pettymyksistä, kun vanhemmat eivät osanneet paremmin.
Me voimme nähdä itsemme täyttyvän maailmaan voimakkaimmasta myötätunnosta, joka sallii piiloitetun surun nousta itkemään korvan juurelle. Me lohdutamme häntä.
Me suremme menneitä unelmia ja haaveita.
Me lohdutamme viattomuuden rikoutumista.
Me suomme anteeksiannon niille vihan ja kaunan kantajille.
Me näemme kuinka he kaikki saavat rauhan sisimpäänsä.
Me näemme kuinka he yhdistyvät tähän rauhaisaan olemuuksen.
Me näemme kuinka he täyttyvät rakkaudesta läheisiä ja vihamiehiänsä kohtaan.
Me näemme että kaikki raskaimmat tunteet nousevat heistä pois. Heidän jokaisesta solusta. Heidän jälkeläisistä ja läheisistä. Ja heidän jälkeläisistänsä. Ja heidän jälkeläisistään. Kunnes jäljellä olemme me. Näe kuinka mekin yhdistymme rauhan tunteeseen. Huomaa meidän täyttyvän toisia yhdistävään tasapainoiseen olemukseen, joka saa koko Suomen loistamaan valkoista puhdasta hohtoa.
Tiedä niin olevan.


Kun me yhdessä näemme raskaiden energioiden ja soluvärähtelyjen muuttuvan, me vapautamme sillä menneitä panolasteja ja luomme nykymaailmaa paremmaksi. Luomme vanhempiemme, isovanhempiemme ja lastemme elämää keveämmäksi elää.

Jälleen, arvokasta ja myötätunnon täyteistä itsenäisyyspäivää! ♡


Rakkauden valossa, Tiina ♡

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti