Olet rakkauden valossa ♡

tiistai 24. tammikuuta 2017

Kallistunut vene

Auringon vielä noustessa
on lähdön aika,
jolloin myös totuus paljastetaan.
Se näyttää puista pudonneet lehtensä,
joiden myötä myös alastoman itsensä.
Riisuutuneena täyteen kasunneista silmuista,
joita on pidetty hellässä, julmassa huomassa.
Tänään paljaana. Tänä hetkenä.

Kuinka voikaan Jumala heittää sydäntä pakahduttavaa rakkautta silmien alle, peiliksi rakkaudesta, toiselta ihmiseltä? Se on sellainen joka tuodaan koettavaksi kaikessa sietämättömyydessään. Rakkauden kohtaaminen on kuin kotona asustavaa olemimista, joka olemuksellaan tavoittaa hengen ja kehon jokaisen solun. Samaan aikaan kun se tarjoaa autuasta rakkauttaan, se muistaa kysyä oletko valmis vastaanottamaan kaikkea sitä, joka sinulle suotaisiin. Vastaanottamisen ristiriidoissa keveä mieli potkaisee sinulta jalat alta ja syöksyt jalkojen alla järisevän luolan uumeniin ja lopulta kysyy kuinka valmis olet löytämään tasapainon sen hukuttavan rakkauden alla. Samaan aikaan tuo lämpimän rakkauden ainutlaatuinen hetki muistuttaa sinua siitä kaikesta, mitä on vielä luvassa. Se muistuttaa siitä, kuinka syvää rakkautta ja viisautta voi olla luvassa, kun rajaat merkityksettömäksi koetun elämästäsi pois.

Sielu tietää henkensä rikkaudet. Se tunnistaa hengen myötätuntoisen rakkauden ja viisauden. Se tietää mihin kaikkeen olet valmis, mitä puhtaimmillasi olet, ja millaiseen yhteyteen sydämesi sinua johdattaa. Se pitelee kädestäsi kiinni, jotta jopa syvimmissä uomissa pysyt pystössä. Miksi sitten tasapaino katoaa ja löydät itsesi mitä oudoimmista mielen umpikujista? Kuin johtotähti olisi olemassa, mutta rakkauden lähestyessä koettu elämä kuiskii korviin niin, että joudut todella puntaroimaan onko sen puhe kuulemisen arvoista. Kaiken sen aiheuttaman sekasorron keskeltä on löydettävä oman sielun kultainen tie, joka kutsuu kaikesta huolimatta. Sen ovea ei milloinkaan suljeta nenäsi edestä, vaan pimeiden luolien nurkista se huutaa entistä vahvemmin nimeäsi. Se kuljettaa sinua vahvemmin, jos suostut sen johdatukselle.

Samaan aikaan kun sydän pakahtuu rakkaudesta, voi mietteen kääntää sisimpään ja kysyä: onko minussa todella näin paljon rakkautta annettavana? Onko minulle suotu kahden ihmisen välinen pyhä hengellinen rakkaus? Yksin Luoja suo tietää, mitä elämä tuo eteen. Kiitollisena jään odottamaan seuraavaa hetkeä, jolloin voin olla varma, että sieluni polku on kiedottu kahden ihmisen välisen rakkauden pyhyydelle. Siihen asti rakastan ja kiitän niitä ihmisiä, jotka ovat tuotu tielle muistuttamaan siitä mitä on luvassa, kun antaa elämän kantaa. Kiirehtimättä. Korkeamman rakkauden ehdoilla.

Jäähyväiset. 
Ne sulkevat suun puheelta.
Kun on lähdettävä.
Ja pelättävä.
Kallistunut veneeni tasaantuu
vähitellen.
Hetki hetkeltä.
Kunnes se jälleen kaadetaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti