Olet rakkauden valossa ♡

torstai 12. tammikuuta 2017

Kantaako maa epäröivää?

En tiedä mistä aloittaisin.
Kun kaikki ovat sekaisin
silti yhdessä paikassa.
Sisällä saavuttamattomissa.
Ajatuksissa mahdottomissa.
Toiveissa toteutumattomissa.
Naruilla lankakerän ympärillä.
Matkalla määränpäähän. 

Milloin sitä tietää olevansa juuri oikeassa paikassa, juuri tässä hetkessä? Kun ajatukset luotsaavat omaa suuntaansa pitkin tietä tuntematonta. Toisten ihmisten katseiden tunnistamattomissa ilmeissä. Ja samalla tuo koskematon sydän luo turvapaikkaansa yhä syvemmälle ja syvemmälle, kunnes sen hellää kosketusta on vaikea edes itse tunnistaa.

Toisinaan elämä tuo eteen vaikeita tilanteita, jolloin todella joutuu sietämään olemassaolon syvää tuskaa. Silloin joutuu myös punnitsemaan menneitä haaveita ja irtaantumaan niistä, sillä niiden toteutuminen ei loppujen lopuksi toisi sitä paljon kaivattua ja toivottua tulevaisuuden harmoniaa, jollaista tällä hetkellä unelmoi. Kuinka vaikea onkaan tunnistaa noita haaveita ja tilanteita, joiden lomassa on muokannut omaa persoonallisuuttaan ja käsitystään siitä, millainen todella on? 

Silloin voinen kysyä itseltä: millaista elämää elän tällä hetkellä? Luonko itselle sellaiset elämän raamit, jossa on hyvä olla? Antaako aikaa olla oma itsensä samalla hyväksyen ne asiat elämässä, joihin on panostanut enemmän kuin tarpeeksi? Hyväksyen ne, vaikka tietää niiden tulleen oman tiensä päähän, jolloin niistä on syytä irtaantua etäämmäs, koska jokin uusi on pian syntymässä. Uusi kokonaisuus ihmisestä, jonka askeleet voivat haparoiden astua eteenpäin kohti vielä tunnistamatonta paikkaa ja tilaa, jossa tulisi olemaan juuri se oma paikka, joka antaa mahdollisuuden upean ja ainutlaatuisen elämän toteutua.

Tiedäthän rakas ystävä, että kannattelen sinun jokaista askeltasi? Vaikket voisi luottavaisin mielin astua eteenpäin. Siitä huolimatta kuljetan sinua. Jokainen hetki. Kohti tienhaaroja. Pitkin eräpolkuja tai valtavirtoja. Kunnes olet tarpeeksi vahva luottamaan askeleittesi kannattelevaan voimaan. 
-ajatuksia Äiti Maa:lta

Sydän avoinna talven pakkasissa,
vaikkei itse uskalla, 
katsoa mitä näkyy unelmissa,
pienissä, hentoisissa.
Katse tiukasti lumisessa maassa,
astuen eteenpäin.
Jalkojen kantaessa,
Toisen tukeen luettaessa.

Rakkauden valossa, Tiina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti