Olet rakkauden valossa ♡

lauantai 14. tammikuuta 2017

Kuka kurkistaa?

On aika mennä,
pyyhkiä pölyt kantapäiltä,
avata ovi tuntemattomaan
ja kohdata jälleen
se minkä on taakse jättänyt,
pois tieltään piilottanut
ja laskea sisään
pyhä tuntematon.

Pitkään odotettu ja toivottu reissu lähenee Valamon luostariin (kts. Valamon luostarin kotisivut). Viivyn siellä kaksi viikkoa, joiden aikana saan pyhittää aikaa itselleni sekä niille asioille, joita olen pelännyt kohdata. Kyllä, juuri se pois työnnetty, edestä piilotettu, totuus olemassaolon salaisuudesta. Ajattelin saavani nauttia siellä oloni aikana meditoinnista, palvelemisesta ja yhteisöllisyyden luomasta pyhästä tilasta. Kuitenkin toisella olkapäällä asustaa yksinäisyys ja toisessa lepää kärsimättömyys, joiden kanssa minun täytyy lähteä pian matkaan. 

Muistatko millaiseksi koit torstaina oman jaksamisen? Silloin oli taivaalla täysikuu, ja usein se voi nostaa alitajunnan syövereistä pinnalle asioita, joiden keskellä on löydettävä harmonia ja tasapainoinen olotila, mikäli haluaa elää täysin omien voimien keskellä. Minulle tuo täydenkuun mahtava energia toi esille paljon sellaisia asioita, joiden kanssa on vielä työskenneltävä. Jotakin suurta on kohdattava ja hyväksyttävä olkapäilläni korviini kuiskivat pelot, joiden läsnäoloa olen koittanut välttää. 

Toissapäiväinen toi myös paljon hyvää tullessaan. Se näytti, että kaiken sisäisen sekasorron keskellä on mahdollista keskittää huomio haluttuun asiaan, olipa se sitten sisäiseen voimaan, palvelemiseen, ystävällisyyteen, asioiden jakamiseen ja paljon muuhun. Huomasin myös, kuinka sisäiset tunteet vaativat huomiota osakseen ja että niiden tunnistamisen ja sanoittamisen kautta, voi päästä yhä syvemmin ykseyteen siihen voimaan ja niihin voimavaroihin, mitä on juuri siinä hetkessä. Toiset voivat kokea myönteisien ja positiivisien ajattelujen ja sanojen voiman olevan mittaamattoman arvokkaita. Niitä olen myös kokeillut ja niissä on suuri viisaus. Kuitenkin sisällä oleva tuntematon pysyy yhä edelleen tuntemattomana, mikäli niiden edestä ei avaa ovea kuunnellakseen heidän sanomaa. Olipa niiden sanoma surun täyteinen, vihalla ladattu tai epäoikeudenmukaisuudella koettu, niin ollessa rehellinen itselleen kussakin tilanteessa, niiden hallitsemat rajoitukset leijailevat pois niin kuin sumuisa aamu kirkastuu päivän myötä.

Koputa vain oveen,
ole hyvä ja kurkista 
mitä takanani piilee.
Sopivissa määrin
avaudun sinulle,
jotta ymmärtäisit tänään,
paremmin kuin eilen.

Rakkauden valossa, Tiina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti